Sai­rau­den so­keut­ta­ma Ar­to

Kuvassa puistonpenkillä istuva Arto ja vieressä maassa opaskoira Kimi

Minä ja Mr. Burkitt

Arton elämä näkövammaisena alkoi vuonna 2006, kun näkö lähti syöpälääkityksen takia. Näköhermot ovat lähes täysin tuhoutuneet ja Arto näkee vain valoja sekä joitain suuria kohteita. Esimerkiksi ulkona liikkuessa saattaa erottua tien ja pientareen raja, mutta edessä olevaa valotolppaa tai roskista Arto ei näe.

”Kymmenisen vuotta vaikeasti näkövammaisena on ollut melkoinen matka”


- Voisi sanoa matkan olleen rikas, rakas ja rämä, mutta myös opettavainen.

Ennen näönmenetystä Arto ei tiennyt näkövammaisuudesta juuri mitään. Jouduttuaan tosiasioiden eteen oli kuitenkin tartuttava tuumasta toimeen. Arto huomasi, että monet kodinaskareet, kuten tiskaaminen ja ruoanlaitto, onnistuvat. Täytyy vain osata soveltaa näkevänä opittuja taitoja.

- Mikä onni, että jouduin aikoinaan kotona tekemään kotitöitä.

Kuvassa vihreällä nurmella viltin päällä makoilemassa Arto poikansa kanssa sekä opaskoira Kimi

”Perhe-elämää ja luottamustehtäviä”

Kolmekymppisen Arton perheeseen kuuluu kaksi pientä lasta, vaimo, lemmikkikissa sekä opaskoira Kimi. Opaskoira on Artolle verraton apu ulkona liikkuessa. Opaskoiran saamisen jälkeen Arto on nauttinut erityisesti vapaudesta liikkua itsenäisesti.

- On mahtavaa päästä ulos ovesta ilman, että tarvitsi pyytää jotakuta mukaan.

Sisätiloissa Arto liikkuu valkoisen kepin avulla, mutta ulos Arto ei lähde mielellään ilman opaskoiraa. Koirankaan kanssa ei pärjää silti ihan joka paikassa, vaan esim. kauppaan ja vieraisiin paikkoihin lähtiessä mukana on henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtaisen avustajan toimenkuvaan kuuluu mm. kauppa- tai virastoasioinnissa avustaminen, lomakkeiden täyttäminen ja postin lukeminen.

- Tavoitteeni on pärjätä mahdollisimman paljon yksin, mutta joskus on vain nöyrryttävä elämän edessä ja otettava apu vastaan.

Moni asia on näkövammaisena vaikeaa mutta ei mahdotonta. Spontaani lähteminen on usein mahdotonta, mutta kun tarpeeksi hyvin ja ajoissa suunnittelee, pääsee kyllä haluamiinsa paikkoihin ja tapahtumiin.

Arto on monessa mukana. Päivät täyttyvät erilaisista luottamustehtävistä lähinnä eri vammaisjärjestöissä. Nykyään myös lapsiperheen arjen askareet ja perheen kanssa vietetty aika ovat tärkeä osa Arton elämää.

Kun näkö puuttuu, keho valjastaa muut aistit käyttöön. Vaelluksella pohjoisessa näkevä havaitsee jylhät maisemat ja tunturit. Arto sen sijaan aistii ohuen ja puhtaamman ilmanalan, erilaisen maaston jalkojen alla sekä sen mitä maisemasta hänelle kuvaillaan.

- Voin piirtää mielessäni oman näyn siitä, mitä ympärilläni on. Viis siitä kuinka lähellä totuutta se on - minulle se on juuri oikeanlainen.