Nä­ke­mät­tä kau­nis Hei­di Koi­vu­nen

Elän monen mielestä hyvin aktiivista elämää, ja jotkut ihmettelevätkin miten jaksan ja ehdin tekemään kaiken. Joskus sokeuteni on hidaste, mutta harvoin este. Olen reilu nelikymppinen nainen, joka on lapsena nähnyt oikealla silmällä hiukan, mutta viimeiset 30 vuotta taivaltanut sokkona. Muistikuva on väreistä, mikä helpottaa monien asioiden hahmottamisessa ja värejä valittaessa.

Viimeiset 15 vuotta olen kulkenut opaskoiran kanssa. Otto on hiukan erikoinen labbis, joka inhoaa syvästi varvasvälikarvojensa kastumista. Sen kanssa olen monet retket kulkenut, viimeisimpänä kiertänyt Pienen Karhunkierroksen.

Luontoliikkuminen onkin minun yksi tärkeimmistä harrastuksistani ja ensi kesänä olenkin lähdössä kiertämään Ison Karhunkierroksen. Siinä saavat tasapainoaisti ja hermosto ärsykettä riittämiin, joten treenilenkit on jo aloitettu.
Harrastuksiini kuuluu myös luonnon äänien tallentaminen, joka vie minua erilaisiin luontokohteisiin. Sadan eri talletetun lintulajin rajapyykki on hyvin lähellä. Nälkä kasvaa syödessä, joten ei muuta kuin uusia äänitysretkiä kohti!

Retkille yleensä etsiskelen näkeviä kavereita, jotta kulku on turvallisempaa ja retkimahdollisuudet monipuolisempia. Kirjoitan blogissani luontokokemuksistani sekä paljon muusta, sillä lähellä sydäntäni ovat myös käsityöt ja hyvinvointiin liittyvät asiat. Samoja aiheita haluan nostaa esille myös Näkemättä kaunis -yhteisössä.

[Kuvassa Heidi seisoo pitkospuupolulla tiheän, keltaisen, kaislikon vieressä. Heidin vieressä on opaskoira Otto ja kädessä mikrofoni, jonka ympärillä on suurehko äänenkeräyskupu.]


Kuvassa Heidi seisoo pitkospuupolulla tiheän, keltaisen, kaislikon vieressä. Heidin vieressä on opaskoira Otto ja kädessä mikrofoni, jonka ympärillä on suurehko äänenkeräyskupu. Mustavalkoisen kuvan alakulmassa on turkoosi Näkemättä kaunis -logo.