Nä­ke­mät­tä kau­nis Hil­ma Ok­sa­nen

Olen sosiaali- ja terveysalan moniosaaja. Ammatiltani olen fysioterapeutti AMK ja pian myös fysioterapeutti YAMK, terveys- ja hyvinvointiteknologia asiantuntija.
 
Menetin osan näöstäni syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana ollessani abiturientti. Tarkemmin ottaen menetin sen Stargardtin taudille. En näe silmän keskiosalla mitään, koska siellä ei ole toimivia aistisoluja. Vähän niin kuin silmän keskelle olisi laitettu tarra, joka ei lähde pois. Tarra, joka pysyy tiukasti kiinni, mihin ikinä sitten katsookin. 
 
Olen se, joka katsoo tietokoneen ruutua todella läheltä. Se, jolla on nenä kiinni puhelimen ruudussa ja se, joka ei aina tunnista vastaan käveleviä tuttuja. Näen kuitenkin ajaa turvallisesti pyörällä valoisaan aikaan, laittaa langan neulan silmään ja löydän toisinaan golfpallot greeniltä paremmin kuin ”näkevät”. Monesti olen kuullut sanottavan eri tilanteissa, että ”kai toi meidän puolisokea sen taas löytää”. 
 
Tärkein ja oikeastaan ainoa apuvälineeni on puhelin, jolla esimerkiksi suurennan tekstejä ja jonka sovelluksen avulla tiedän viitata oikealle bussille pysäkillä. Tämä on toki vain pintaraapaisu kaikesta siitä, mihin pystyn ja kykenen. Lukuina näkövamman haitta-aste on 90 %, mutta toisaalta yleensä kaikki yllättyvät, kun kerron olevani heikkonäköinen. 
 
Minun unelmani ja agendani on tehdä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, rikkoa ihmisten käsityksiä näkövammaisten kyvykkyydestä ja murtaa ennakkoluuloja näkövammaisista työelämässä.

[Hilma hymyilee katsoen kameraan. Hänellä on suurehkot silmälasit ja vaaleanruskeat pitkät hiukset. Mustavalkoisen kuvan alakulmassa on turkoosi Näkemättä kaunis -logo.]

Hilma hymyilee katsoen kameraan. Hänellä on suurehkot silmälasit ja vaaleanruskeat pitkät hiukset. Mustavalkoisen kuvan alakulmassa on turkoosi Näkemättä kaunis -logo.