Nä­ke­mät­tä kau­nis Tuuk­ka Oja­la

Olen 25-vuotias tamperelainen monialahiihtäjä. Ammatiltani olen ohjelmistosuunnittelija, suomeksi sanottuna koodari. Tosin aika monena saan työni puolesta olla; ohjelmakoodin naputtelu muodostaa siitä varsin pienen osan. Tietojenkäsittelyn opinnot toivat minut Tampereelle vuosia sitten, ja tänne olen halunnut jäädä.

Vapaahetkeni kuluvat enimmäkseen musiikin parissa joko soittaen tai kuunnellen. Instrumenttejani ovat erilaiset kosketinsoittimet sekä basso. Toisinaan tuotan tekstiä milloin mihinkin julkaisuun, nykyään enimmäkseen tänne Näkemättä kaunis -yhteisöön. 

Olen kirja-addikti, ja ihan hyvin minä hellankin ääressä viihdyn. Lisäksi minulla on paha tapa ryhtyä aktivistissävyiseen toimintaan aina silloin tällöin, ja tässä mielessä sydäntäni lähellä ovat näkövammais- ja sateenkaariasiat.

Olen myös syntymäsokea. Näen vain hyvin kirkkaita valoja, kuten auringon tai spottivalon. Lukuina se tarkoittaa sadan prosentin haitta-astetta.

Olen yksi Näkemättä kaunis -yhteisön kirjoittajista, koska haluan kertoa somen kautta kaltaisilleni ihmisille, millaista sokean, työssä käyvän nuoren aikuisen elämä on kaikkine ylä- ja alamäkineen. Se on aihe, josta ei olla puhuttu läheskään tarpeeksi – ehkä siksi, ettei elämäntilanteeni ole valitettavasti kovin yleinen. Mutta on näkövammaiskentällä myös koko joukko asioita, joista on katsottu parhaaksi vaieta. Myös niitä haluan olla ravistelemassa silloin, kun sille on aihetta.

Haluan kertoa elämästä niin kuin minä sen koen näkövammani läpi. Joskus se on hauskaa, joskus raskasta tai muuten vain vähän nyrjähtänyttä, mutta usein aika tavallista. Ja minun tavalliseni on se, mitä ei moni tule ajatelleeksi.

[Mustavalkoisessa lähikuvassa on Tuukka, jonka katse on kääntynyt pois kuvaajasta. Tuukka hymyilee leveästi.]
Mustavalkoisessa lähikuvassa on Tuukka, jonka katse on kääntynyt pois kuvaajasta. Tuukka hymyilee leveästi. Kuvan alakulmassa on turkoosi Näkemättä kaunis -logo.