Ko­ke­mus­toi­mi­ja San­na

Kuvassa Sanna Järvi ja opaskoira Jippu seisovat soraisella kävelytiellä. Sanna katsoo kameraan hymyillen.

Sanna Järvellä on uusi opaskoira Jippu, jonka kanssa hän on harjoitellut ilman kouluttajaa nyt kolme viikkoa.

Tamperelainen Sanna Järvi on toiminut jo vuosia yhdistyksessä. Hän lähti alun perin mukaan yhdistyksen joogaryhmään, josta polku vei erilaisiin vapaaehtoistehtäviin. Nyt Sanna toimii kokemustoimijan roolissa ja on mukana erilaisissa tilaisuuksissa, joissa esimerkiksi eri alojen ammattilaisia tai opiskelijoita koulutetaan näkövammaistaidoissa ja näkövammaisten kohtaamisessa.

”Kokemustoimijana pitää olla sinut itsensä kanssa, jotta uskaltaa puhua omasta elämästään ja kokemuksistaan avoimesti” Sanna kertoo. Kokemustoimijan tehtän ytimessä on nimenomaan lisätä ihmisten tietoutta esimerkiksi sairaudesta tai vammaisuudesta päästämällä kuulijat kurkkaamaan kokemustoimijan elämänkaareen ja sen erityispiirteisiin. ”Pitää myös tunnistaa omat kipukohdat tai oman elämän muutokset, jolloin ei ehkkä pystykään astumaan ihmisten eteen, alttiiksi kysymyksille” Sanna muistuttaa. Kun kysyn häneltä, onko hän kohdannut vuosien aikana sellaisia kysymyksiä, joihin hän ei ole halunnut vastata, hän puistelee päätään. ”Kaikenlaista on kysytty, mutta ihmiset osaavat yleensä kunnioittaa kokemustoimijan yksityisyyttä.”

Ennen kokemustoimijuutta Sanna teki mm. erilainen koulupäivä- keikkoja luokissa, jossa on näkövammainen lapsi. ”Lapset on niin rohkeita kysymään, ne keikat olivat tosi antoisia itsellekin” Sanna muistelee. Yhdistyksen aktiivitoimija Annami Poivaara kysyi sittemmin Sannaa lähtemään mukaan kokemustoimijoiden koulutukseen ja nyt viitisen vuotta myöhemmin Sanna on edelleen mukana toiminnassa. Koulutuksesta hän muistaa saaneensa esiintymisvarmuutta ja kannustusta. ”Oli mielenkiintoista kuulla kuinka muut ihmiset kertovat omaa tarinaansa ja oppia, että monenlaiset tavat toimivat. Itse olen hersyvä ja poukkoilen joskus asiasta toiseen. Tykkään puhua näkövammaisuudesta arkisten kokemusten kautta ja keskustella ryhmäläisten kanssa.” Sanna kertoo.

Koulutuskeikoilla Sannan mukana kulkee lähes aina opaskoira, joka toimii kiinnostuksenherättäjänä ja Sannan tukena ja turvana esiintymisessä. Nyt Sannalla on uusi opaskoira, 2-vuotias labradorinnoutaja Jippu, joka ei ole vielä päässyt mukaan koulutuskeikalle. ”Harjoittelemme ensin perustaitoja ja sitten ryhmässä olemista, sitten Jippukin pääsee mukaan koulutuksiin” Sanna kertoo.

Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta on tuonut Sannan elämään paljon hyvää. ”Olen löytänyt paljon ystäviä ja kavereita näkövammaistoimijoista. On tärkeää tietää, että ympärillä on ihmisiä, jotka kamppailevat yhtä lailla tiettyjen arkipäiväisten haasteiden kanssa kuin minäkin.” Ja jos kokemuskouluttajana toivoo kuulijoiden oppivan uutta, antavat tilaisuudet useimmiten myös vapaaehtoiselle uutta ajateltavaa, Sanna kertoo. ”Jotkut kysymykset tuovat minulle ahaa-elämyksiä esimerkiksi siitä, mitä näkevät saattavat kuvitella näkövammaisten arjesta. Kerran eräs osallistuja yllättyi täysin kuullessaan, että näkövammainen voi kaataa itse oman kahvinsa kuppiin” Sanna naureskelee.

Kysyn lopuksi, mikä on se olennaisin asia, jonka Sanna toivoo kuulijoittensa muistavan koulutuksista. ”Sen, että me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla vaan on vamma. Pärjäämme arjessamme ihan niin kuin muutkin.”

 
Kuva opaskoira Jipusta on otettu hieman sen yläpuolelta. Jippu on toffeen värinen labradorinnoutaja ja se katsoo kuvassa vasemmalle. Sillä on päällään opaskoiran valjaat.

Jippu on vielä opaskoirauransa alussa. Sanna kertoo, että nuori koira kaipaa selkeitä ohjeita ja hämmentyy helposti uusista paikoista.

Tampereen seudun Näkövammaiset ry kokemustoimijat kouluttavat vuosittain noin 600 eri alojen ammattilaista ja opiskelijaa. Koulutuksissa ovat yleensä mukana kokemustoimija, sekä yhdistyksen palveluohjaaja, joka kertoo näkövammaisuuden eri muodoista ja aiheuttajista, sekä yhdistystoiminnasta.

30.11.2018
Teksti ja kuvat: Maija Borén