Elämää näkövammaisena − sairauden aiheuttama sokeus
Arton elämä näkövammaisena alkoi vuonna 2006, kun hän menetti näkökykynsä syöpälääkityksen takia. Näköhermot ovat lähes täysin tuhoutuneet, ja Arto näkee vain valoja sekä joitain suuria kohteita. Esimerkiksi ulkona liikkuessa saattaa erottua tien ja pientareen raja, mutta edessä olevaa valotolppaa tai roskista hän ei näe.
− Voisi sanoa matkan olleen rikas, rakas ja rämä mutta myös opettavainen.
Ennen näönmenetystä Arto ei tiennyt näkövammaisuudesta juuri mitään. Jouduttuaan tosiasioiden eteen oli kuitenkin tartuttava tuumasta toimeen. Arto huomasi, että tiskaamisen ja ruoanlaiton kaltaiset kodinaskareet onnistuvat kyllä. Täytyy vain osata soveltaa näkevänä opittuja taitoja.
− Mikä onni, että jouduin aikoinaan kotona tekemään kotitöitä.
Korvaamaton opaskoira
Kolmekymppisen Arton perheeseen kuuluu kaksi pientä lasta, vaimo, lemmikkikissa sekä opaskoira Kimi. Opaskoira on Artolle verraton apu ulkona liikkuessa. Opaskoiran saamisen jälkeen Arto on nauttinut erityisesti vapaudesta liikkua itsenäisesti.
− On mahtavaa päästä ulos ovesta ilman, että tarvitsee pyytää joku mukaan.
Sisätiloissa Arto liikkuu valkoisen kepin avulla, mutta ulos hän ei lähde mielellään ilman opaskoiraa. Koirankaan kanssa ei pärjää silti ihan joka paikassa, vaan esimerkiksi kauppaan tai vieraisiin paikkoihin lähtiessä mukana on henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtaisen avustajan toimenkuvaan kuuluu muun muassa kauppa- tai virastoasioinnissa avustaminen, lomakkeiden täyttäminen ja postin lukeminen.
− Tavoitteeni on pärjätä mahdollisimman paljon yksin, mutta joskus on vain nöyrryttävä elämän edessä ja otettava apu vastaan.
Moni asia on näkövammaisena vaikeaa mutta ei mahdotonta. Spontaani tekeminen on usein mahdotonta. Mutta kun asiat suunnittelee hyvin ja ajoissa, pääsee kyllä haluamiinsa paikkoihin ja tapahtumiin.
Perhe-elämää ja luottamustehtäviä
Arto on monessa mukana. Päivät täyttyvät erilaisista luottamustehtävistä lähinnä eri vammaisjärjestöissä. Nykyään myös lapsiperheen arjen askareet ja perheen kanssa vietetty aika ovat tärkeä osa Arton elämää.
Kun näkö puuttuu, keho valjastaa muut aistit käyttöön. Vaelluksella pohjoisessa näkevä havaitsee jylhät maisemat ja tunturit. Arto sen sijaan aistii ohuen ja puhtaamman ilmanalan, erilaisen maaston jalkojen alla sekä sen, mitä hänelle kuvaillaan maisemasta.
− Voin piirtää mielessäni oman näyn siitä, mitä ympärilläni on. Viis siitä, kuinka lähellä totuutta se on. Minulle maisema on juuri oikeanlainen.