Esitys näkövammaisen matkustajan ja hänen saattajansa vapaalipuista Nysse-liikenteessä
Perustelut
1. Lipun leimauslaitteen esteellisyys näkövammaiselle
Nysse-liikenteessä on käytössä kosketusnäyttöön ja visuaaliseen palautteeseen perustuva lippulaite, joka on näkövammaiselle esteellinen. Näkövammainen henkilö ei näe lippua leimatessaan, miltä näyttö näyttää ja mitä matkakortilta veloitetaan. Esimerkiksi onko matka veloitettu kahteen kertaan tai onko mennyt kauden sijasta arvoa. Lisäksi vyöhykkeiden valitseminen kosketusnäyttöä käyttäen on näkövammaiselle mahdotonta. Hälyisässä liikennevälineessä ei näkövammaisen aina ole mahdollista kuulla laitteen antamaa äänimerkkiä, jolla varmistua siitä, että leimaus on hyväksytty. Tarkastustilanteissa näkövammaiset joutuisivat maksamaan 80 euron maksun, mikäli korttia ei olisi oikein leimattu tai leimausta ei olisi lainkaan.
Näkövammaiselle liikkuminen ja luotettavien havaintojen tekeminen ympäristöstä on haasteellista ja perustuu muihin kuin näköaistiin. Siksi esimerkiksi leimauslaitteen löytäminen ja siirtyminen vapaalle paikalle on vaikeaa. Käsissä on usein valkoinen keppi, joillakin opaskoira ja leimattava lippu, lisäksi pitäisi löytää nopeasti tanko, josta ottaa kiinni tai vapaa istumapaikka, sillä näkövamma on saattanut vaikuttaa myös tasapainoon heikentävästi. Siksi monet kokisivat turvallisemmaksi sen, että voisivat mennä istumapaikalle lippua leimaamatta ja näyttää lipun vasta tarkastustilanteissa.
Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on myöntänyt pyörätuolia ja rollaattoria käyttäville matkustajille maksuttoman matkustusoikeuden joukkoliikenteessä. Perusteena on ollut turvallisuus.
Näkövammaisen on vaikeaa löytää lippulaite. Koska lippulaite ei ole saavutettava, myös matkan maksaminen on vaikeaa.
Siirtyminen lippulaitteelta istumapaikalle aiheuttaa liikkuvassa liikennevälineessä kaatumisriskin. Yhdenvertaisuuteen vedoten, myös näkövammaisten tulee saada maksuton matkustusoikeus joukkoliikenteessä.
2. Muiden kaupunkien käytännöt
HSL (HeIsingin seudun liikenne) antaa näkövammaisille, joiden haitta-aste on vähintään 50 % kotikunnasta riippumatta maksuttoman matkakortin, joka oikeuttaa matkoihin koko HSL-alueella. Myös saattajan matka on maksuton oikeus saattajaan -kantakortilla. (HSL:n hallituksen päätös sokeiden vapaalipun myöntämisperusteen laajentamisesta 21.11.2017, § 138).
Rauman kaupunki on 7.12.2022 myöntänyt näkövammaisille sekä heidän saattajilleen oikeuden liikkua maksutta Satakunnan liikenteen ja Koiviston Auton linjoilla Rauman kaupungin alueella, kun näkövammaisella on EU:n vammaiskortti.
Porin joukkoliikennejaos on myöntänyt näkövammaisille sekä heidän saattajilleen oikeuden liikkua Porin Linjojen autoissa maksutta jo 1990-¬luvulta lähtien. Päätös on uusittu maaliskuussa 2022.
Mikkelissä näkövammaisen matka on maksuton esittämällä näkövammaiskortti. Saattajan matka on maksuton vammaisen esittäessään EU-vammaiskortin, jossa on A-merkintä eli oikeus avustajaan.
3. Näkövammaisten taloudellinen tilanne
Näkövammaisten työllistymisaste on alhaisempi kuin koko työikäisellä väestöllä. Osa on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, osa on joutunut elämään koko elämänsä kansaneläkkeen ja takuueläkkeen turvin.
THL:n Näkövammarekisteri on selvittänyt näkövammaisten sosiaalista asemaan yhteiskunnassamme ja on todennut, että näkövammaisten henkilöiden tulot näyttävät jäävän alle puoleen suomalaisten mediaaniansioiden tasosta. (Lähde: Näkövammarekisterin vuosikirja 2019. Näkövammarekisteri 30-vuotta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/nakovammarekisteri#header-ilastot- Ulkoinen linkki)
Kaikkein edullisimmaksi Nysse-alueella tulisi ostaa vuosilippu, mutta esimerkiksi täysimääräisen takuueläkkeen (922,42 €/kk vuonna 2023) varassa elävälle, paljon lääkekustannuksia omaavalle ei ole mahdollisuutta säästää vuosilipun ostamiseen.
4. Lainsäädännölliset perusteet
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja valinnainen pöytäkirja
Suomi on ratifioinut YK:n vammaissopimuksen 10.6.2016 ja sillä on siten lain tasoinen asema.
Yleissopimuksen periaatteina ovat: a) henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, ja riippumattomuuden kunnioittaminen; b) yhdenvertaisuus; c) täysimääräinen ja tehokas osallistuminen sekä osallisuus yhteiskunnassa; d) erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten monimuotoisuutta sekä ihmiskuntaa; e) mahdollisuuksien yhdenvertaisuus; f) esteettömyys ja saavutettavuus; g) miesten ja naisten välinen tasa-arvo; h) vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen.
Sopimuksen 20. artiklassa Henkilökohtainen liikkuminen todettaan:
Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille mahdollisimman itsenäisen henkilökohtaisen liikkumisen, muun muassa:
- helpottamalla vammaisten henkilöiden henkilökohtaista liikkumista, sillä tavalla kuin ja silloin kun he haluavat sekä kohtuulliseen hintaan; b) helpottamalla laadukkaiden liikkumisen apuvälineiden, laitteiden, apuvälineteknologian sekä erilaisten avustajien ja välittäjien saatavuutta vammaisillehenkilöille, muun muassa tarjoamalla niitä kohtuulliseen hintaan;
Kohtuulliset mukautukset (artikla 5)
YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan viranomainen on velvollinen tekemään tarpeelliset kohtuulliset mukautukset vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Kohtuullisilla mukautuksilla edistetään vammaisten ihmisten muihin verrattuna yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja tuetaan heidän itsenäistä ja täysimääräistä osallistumistaan kaikilla elämänalueilla.
Lähde: YK:n vammaissopimus käyttöön! käsikirja.
Esteettömyyden ja saavutettavuuden osalta YK:n vammaissopimuksen 9 artiklan mukaan:
Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla.
Yhdenvertaisuuslaki
Lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Lain soveltamisala kattaa julkisen ja yksityisen toiminnan.
Yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaan viranomaisen on arvioitava, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi.
Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 mom. mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Samaisen pykälän 2. mom. mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäsi kyseisessä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.
Positiivinen erityiskohtelu
Yhdenvertaisuuslaissa korostetaan erityisryhmien positiivista erityiskohtelua. Positiivisen erityiskohtelun toimenpide voidaan kohdistaa henkilöihin, jotka kuuluvat ihmisryhmään, joka on epäedullisemmassa tai heikommassa asemassa muihin verrattuna. Toimenpiteillä pyritään parantamaan näiden henkilöiden asemaa ja olosuhteita.
Kohtuulliset mukautukset
Yhdenvertaisuuslain 15§ mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää yhdenvertaisuuslain mukaan.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut 27.4.2020 ratkaisun Kuljetuspalvelun ja julkisen liikenteen asiakasmaksut, diaarinumero: 850/2020. Siinä asiakkaalle tuli myöntää asiakasmaksujen alentaminen kohtuullisena mukautuksena.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut vuonna 2018 ratkaisun (Diaarinumero: 178/2016, Antopäivä: 21.3.2018) Julkisen joukkoliikennepalvelu, vammaisuus, kohtuulliset mukautukset, syrjintäolettama ja uhkasakko liittyen HSL lippu- ja informaatiojärjestelmän uusimisesta kosketusnäytöllisiin matkakortinlukijoihin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo HSL:n evänneen hakijalta hänen tarvitsemansa kohtuulliset mukautukset ja siten syrjineen häntä hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi HSL:ä uusimasta hakijaan kohdistunutta syrjintää. Kyse oli matkakortin leimaamisesta erityisesti arvokortilla matkaa maksettaessa.
Mitä tulee kuljettajalta saatavaan apuun tai mobiililippuun, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on todennut edellä mainitussa ratkaisussaan, ettei linja-autoissa ja raitiovaunuissa kyseisten liikennevälineiden kuljettajilta saatavaa apua ole pidettävä yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asianmukaisena toimenpiteenä hakijan yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi.
Samaisessa ratkaisussaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on todennut, että mobiililipun ostaminen, vaikka se olisi samanhintaista tai edullisempaakin kuin matkakortin arvo-ominaisuuden käyttäminen, edellyttäisi näkövammaiselta henkilöltä älypuhelimen käyttöä.
Viitaten edellä mainittuun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toteamukseen mobiililippuun ja älypuhelimen käyttöön liittyen, haluamme tuoda esiin, että suurelle osalle näkövammaisista älypuhelin on monista hyvistä ominaisuuksistaan ja apuohjelmistaan huolimatta erittäin hankala tai mahdoton käyttää etenkin erilaisissa valaistus- ja ääniolosuhteissa.
Vammaispalvelulaki ja sosiaalihuoltolaki
Vammaispalvelulain mukaan hyvinvointialueen ja kunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallisuutta (§6).
Vammaispalvelulain 7 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaisille henkilöille. Vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia kehitettäessä kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat.
Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan hyvinvointialueen on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vaikeavammaisuuden kriteerinä on vammaispalveluasetuksen 5 §:n mukaan se, että henkilöllä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.
Mikäli edellä mainitut vaikeavammaisuuden kriteerit eivät täyty, mutta henkilöllä on vaikeuksia liikkumisessa ja hänellä on pienet tulot, on hänellä mahdollisuus saada sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua.
Suurin osa näkövammaisista ei saa kuljetuspalveluja, vaikka heillä on vaikeuksia liikkumisessa ja julkisen liikenteen käyttämisessä varsinkin hämärään aikaan tai talviolosuhteissa. Siksi he joutuvat turvautumaan vapaaehtoiseen saattajaan tai läheisen ihmisen antamaan apuun, jotta voivat liikkua käyttäen paikallisliikennettä.
Näkövammaisen henkilön liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa kuin näkevän henkilön.
Pirkanmaan hyvinvointialue myöntää vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa vapaa-aikaan ja asiointiin vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna vaikeasti näkövammaiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikeavammainen henkilö pääsee kahdesti viikossa kodin ulkopuolelle asioimaan ja osallistumaan sosiaaliseen elämään maksamalla julkisen liikenteen maksua vastaavan omavastuun, joka vuonna 2023 on ollut Tampereen sisäisillä matkoilla 2,70 €/yhdensuuntainen matka. Lisäksi vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuksiin on oikeus myös työssäkäyvillä ja opiskelijoilla, jolloin esimerkiksi Tampereen sisäisillä työmatkoilla omavastuuosuus on 1,35 €/ yhdensuuntainen matka.
Tampereen kaupunki ja osa Pirkanmaan kunnista on myöntänyt ennen hyvinvointialueelle siirtymistä maksuttoman lipun heille, jotka ovat suostuneet vaihtamaan 4 yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa joukkoliikenteen vapaalippuun. Pirkanmaan hyvinvointialue on päättänyt lopettaa näkövammaisille joukkoliikenteen vapaalipun myöntämisen. Tämä tarkoittaa sitä, että näkövammainen henkilö joutuu, mikäli käyttää sekä kuljetuspalvelua että satunnaisesti julkista liikennettä, maksamaan liikkumisestaan kaksinkertaisesti verrattuna ei-vammaiseen Nysse-alueen asukkaaseen.
Yhteenveto
Tampereen seudun Näkövammaiset ry ja Näkövammaisten liitto ry katsovat, että näkövammaisen vapaalippu ja saattajan maksuton matkalippu lisäävät kohderyhmän yhdenvertaisuutta liikkumisessa verrattuna näkeviin Nysse-alueen asukkaisiin. Ne mahdollistavat aktiivisemman osallistumisen kodin ulkopuoliseen toimintaan, joka edelleen ehkäisee syrjäytymistä ja toimettomuutta. Maksuttomat matkaliput ovat YK:n vammaissopimuksen sekä yhdenvertaisuuslain mukaisia toimia.
Tampereella 14.12.2023
Esko Jantunen, puheenjohtaja, Tampereen seudun Näkövammaiset ry, esko.jantunen@tsnv.fi, p. 050 631 51
Olli-Pekka Rättäri, toiminnanjohtaja, Tampereen seudun Näkövammaiset ry
Minna Ågren, oikeuksienvalvonnan asiantuntija, Näkövammaisten liitto ry, minna.agren@nakovammaistenliitto.fi, p. 050 526 3895