Siirry pääsisältöön

Näkemättä kaunis Anne Hir­vas­nie­mi

Näkövamma ei tarvitse olla esteenä laittamasta itseään kyynärpäitä myöten moniin aktiviteetteihin.

Olen 44-vuotias nainen Rovaniemeltä. Vaikka elämäni aikana olen asunut sekä Ruotsissa että eri puolilla Suomea, juuriltani ja sydämeltäni olen Lapin tyttö.

Sairastin nelivuotiaasta asti 1-tyypin diabetesta, joka aikojen saatossa aiheutti silmiini diabeettisen retinopatian ja sen myötä näkövammani. Onnekseni kuitenkin pääsin v. 2022 elinsiirtoon, enkä ole sen jälkeen tarvinnut diabeettisia hoitotoimenpiteitä. Täten myös diabeteksesta johtuvat riskit ovat poissa.

Näkövammainen olen ollut parikymppisestä lähtien. Oikea silmäni on sokea, vasemmasta silmästäni on tuhoutunut tarkan näön alue, eli puuttuu lukunäkö. Suurimmat haasteeni ovat sekä lukemisessa että hämärässä tai pimeässä ja vieraassa paikassa liikkumisessa.

Olen pienestä pitäen ollut innokas liikkumaan. Taaperona olin enemmän kiinnostunut palloista kuin nukeista. Ala-asteikäisenä harrastinkin jalkapalloilua. Nuorena kokeilin monia muitakin lajeja yleisurheilusta cartingiin, mutta kilpauinti oli lopulta se, mikä vei sydämeni. Näkövammaisena olen kehittänyt itseäni keilailussa, jopa menestynyt kilpailuissa. Parina viime vuonna olen kuitenkin keskittynyt maalipalloiluun ja siellä sekä huolto- että toimitsijatehtäviin.

Viihdyn ihan vain normaalien askareiden äärellä: ruoanlaiton, imuroinnin, käsin tiskaamisen ja käsitöiden tekemisen. Tunteitani ja ajatuksiani saan parhaiten käsiteltyä kirjoittamalla, musiikkia kuuntelemalla tai saunan löylyä lyöden. 

On ilo päästä osaksi kauniiseen kirjoittajaporukkaan. Aika-ajoin myös minun tekstini tulevat jatkossa ilmestymään näyttöpäätteisiinne luettavaksi.

Anne kasvot kohti kameraa, vieno hymy huulillaan. Hänellä on silmälasit ja kaulassaan We The 15-kaulakoru.