Näkemättä kaunis maaliskuu 2025
Julkaisu 27.3. Näkemättä kaunis Marita
On olemassa suuri joukko sanoja, joita ei saa käyttää eikä sanoa enää nykyään. Jopa kirjallisuutta yritetään kieltää sanojen tai sanontojen vuoksi, joita kirjoissa on ajan tavan mukaan käytetty. Sukupuolta ei saa mainita, ihonväriin ei saa puuttua, ei ikään eikä muuhunkaan henkilöön liittyvää saa suoraan mainita. Vammainen sana koetaan loukkaavana.
Yksi poikkeus sentään löytyy: sanaa sokea saa käyttää ja käytetäänkin runsaasti ja surutta, kuvaamaan ihmisen tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja epähuomiossa vääriä ratkaisuja tai päätelmiä. Sana sokea ei kuitenkaan ole mitenkään synonyymi näille sanoille. Sokeus on ominaisuus, joka on henkilöllä, joka ei näe mitään silmillään. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä lähtökohtaisesti tyhmää, huolimatonta tai ymmärtämätöntä. Suurin osa sokeista henkilöistä on hyvin koulutettuja, ja fiksuja.
Osaavat hoitaa asiansa ja monesti vielä perheensä ja lähipiirinsä asioita. Miksi ihmeessä ei kielletä sokea sanan käyttöä näissä edellä mainitsemissani negatiivisissa kohdissa?
Eikö kellekään ole tullut mieleen, että tällainen sanan väärinkäyttö voi oikeasti loukata sokeaa henkilöä. Itse olen ylpeä, että sokeana pystyn toimimaan tässä yhteiskunnassa melko itsenäisesti, päättäen itse omista asioistani, harrastaessani ja osallistumalla monessa järjestössä ja työryhmässä myös päätöksentekoon.
Entäpä jos vaikka päätettäisiinkin, että sana ruskeatukkainen on negatiivinen sana, jolla kuvataan vaikkapa hieman yksinkertaista ihmistä. Miltä sinusta ruskeatukkaisena tuntuisi kuulla usein ominaisuuttasi käytettävän, kun halutaan ilmaista jotain negatiivistä? Etköhän hieman pahoittaisi mieltäsi, ellet peräti loukkaantuisi moisesta törkeydestä.
Näkemättä kaunis Marita
Julkaisu 20.3. Näkemättä kauniit Heidi ja Päivi
Suomessa on noin 55 000 näkövammaista. Suurin osa näkövammaisista on yli 65-vuotiaita. 20-40-vuotiaita on kymmenisen prosenttia. Päivi ja Heidi vammautuivat aikuisina.
Päivi: Sokeuduin kaksi päivää ennen kuin täytin 20 vuotta. Sokeutumisen taustalla oli aggressiivinen glaukooma, joka vei näön vuoden sisällä molemmista silmistä täysin.
Heidi: Vammauduin aavistuksen vaille 40-vuotiaana. Tiedossani oli ollut lapsesta asti, että minulla on etenevä verkkokalvonrappeuma ja näköni tulee heikkenemään. Näön heikkenemiskausiakin oli ollut jo jokunen, mutta näkö oli säilynyt sen verran hyvänä, ettei näkövammaisdiagnoosia ollut aiemmin tehty.
Päivi: Haaveeni oli tulla terveydenhoitajaksi. Opintojen alkaessa olin yksisilmäinen ja haaveesta olisi voinut tulla totta. Toisenkin silmän sokeuduttua jouduin miettimään, mikä minusta tulee. En halunnut hierojaksi enkä harjantekijäksi. Päätin, että hoitoala on minua varten. Kelan vastusteluista huolimatta opiskelin Suomen ensimmäiseksi sokeaksi lähihoitajaksi.
Töitä lähihoitajana olen saanut tehdä vain vähän. Ennakkoluulot yhteiskunnassa ja työelämässä rajoittavat sokeiden ja heikkonäköisten työllistymistä. Ainoaksi vaihtoehdoksi minulle tarjottiin työkyvyttömyyseläke, jolle päädyin 21-vuotiaana saaden takuueläkettä koko työikäni.
Heidi: Nelikymppisellä oli moni asia toisin. Olen ehtinyt kouluttautua kolmeen ammattiin. Vakituinen työpaikkakin on plakkarissa. Minulla on ollut vuosia säännölliset tulot. Elämääni ja toimeentuloani helpottaa se, että työkyvyttömyyseläkettä on ehtinyt kertyä enkä eläköityessäni tipahda pienelle takuueläkkeelle.
Tulotasoni ei tule kuitenkaan olemaan sama kuin niillä ikätovereillani, jotka pystyvät jatkamaan työelämässä vanhuuseläkkeeseen asti. Vammauduttuani jäin osittaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Jaksamiseni kannalta tänä ratkaisu on ehdoton, mutta se estää muiden ikätoverieni kaltaisen tulokehityksen. Osittaisen eläkkeen tuloraja ei mahdollista tulojen kasvua ja ikälisät ei kerry. Vakituinen työpaikka luo turvaa, sillä työntekijää ei voida irtisanoa vammautumisen takia, vaan työnantaja on velvollinen muokkaamaan tai järjestämään korvaavaa työtä.
Nuorena aikuisena näkövammautuminen on vaikuttanut sekä Päivin että Heidin kohdalla ammatinvalintaan, työnsaantiin ja tulotasoon. Nämä kaikki ovat elämän peruspilareita, joissa vammautunut ei tahdostaan huolimatta välttämättä pääse tasa-arvoiseen asemaan vammattoman kanssa.
Näkemättä kauniit Heidi ja Päivi
Julkaisu 13.3. Näkemättä kaunis Anniina
Haluatko sinäkin saada vetävän elämäntarinan kirjoitettua? Siinä tapauksessa valitse mahdollisimman vähäinen näkövamma, kuitenkin sellainen, että se pilaa lapsuusvuosiasi. Kannattaa etukäteen katsoa erilaisia diagnooseja internetistä ja lukea kuvauksia. Sitten vain rastia ruutuun haluamiesi ominaisuuksien kohdalle! Lääkäreiltä saa lisätietoa.
Elä lapsuutesi niin hyvin kuin pystyt. Et pysty elämään sitä, kuten muut lapset, mutta hyväksy tämä ja muista, mikä palkinto edessäsi siintää. Jos sinua itkettää, itke pois. Jos sinua pelottaa, pelkää vain. Lue tämän kappaleen aiempia virkkeitä aina, kun täytät uusia vuosia. Kolme vuotta, viisi vuotta, kahdeksan vuotta.
Kasvaessasi, toisin sanoen aikuistuessasi, alkaa jo helpottaa. Vamman kanssa alkaa tottua elämään, jolloin keräät kokemuksia, joita et lapsena tavoittanut. Kun helppoa arkea on riittävästi takana, noin kymmenen vuotta esimerkiksi, kääri siihenastinen elämäsi siistiksi paketiksi. Kiikuta pakettisi julkisuudelle, koska ihmiset rakastavat vaikeuksista voittoon -tarinoita.
Tarinoidessa kannattaa varoa sanoja hyvinvointiyhteiskunta, turvaverkot ja kuntoutus. Eiväthän ne kirosanoja ole, mutta tekstin sävystä tulee niiden myötä latteampi. Oman toimintasi rajat uhkaavat hämärtyä. Paljasta sen sijaan, miten et olisi koskaan uskonut olevasi siinä pisteessä, missä nyt olet, ja hehkuta, miten haastavista lähtökohdista voi yltää vaikka mihin.
Tietenkin on teoriassa mahdollista, että edellä kuvattu ei onnistuisikaan. Alun rastitustilanne kuitenkin vähentää riskejä huomattavasti. Huolellinen vammaa koskeva tiedonhaku on avain myöhempään menestykseen. Suositeltavaa on myös pitää lapsuudessa päiväkirjaa, jonne sitten merkitsee epämieluisat tilanteet. Näin niihin voi palata myöhemmin ja käyttää sosiaalisen median päivitysten raaka-aineena. Kukapa ei haluaisi nähdä aitoa sinua?
Näkemättä kaunis Anniina
Julkaisu 6.3. Näkemättä kaunis Suvi
Kun puhutaan työttömyydestä, niin usein aihe pyörii vain siitä näkökulmasta, että ihmiset ovat nirsoja ja laiskoja.
Kaiken lisäksi uutismedia korostaa tätä näkökulmaa. Työttömyydestä kertova uutinen otsikoidaan: “Liisa, 29, ei ole tehnyt päivääkään töitä.” Lähes aina uutisessa kerrotaan syiksi ihmisen terveydentila. Silti esimerkiksi viestipalvelu X:ssä jäädään jumiin otsikkoon, eikä ymmärretä tai lueta ollenkaan koko tekstiä.
Pahimpia ovat maksumuurin olevat uutiset, eikä välttämättä väärää käsitystä voi korjata. Klikkiotsikot herättävät lukijan mielenkiinnon ja uutinen saa näkyvyyttä. Itse pysähdyn aina miettimään moraalia, kun haastateltava sitten otsikon perusteella lytätään virheellisesti.
Olen opiskellut lähihoitajaksi ja suuntautunut lapsiin ja nuoriin. Valmistumisen koittaessa minut tyrkättiin työkyvyttömyyseläkkeelle, koska kuulemma en voi työllistyä. Kuitenkin pystyisin tekemään töitä, olen vuosien aikana töitä hakenut ja etsinyt.
Avoinna olevaa työpaikkaa hakiessani, on sanottu että ei voida palkata, mutta tule harjoitteluun. Toisinaan olen suostunut menemään harjoitteluun. Vaikka jaksot sujuvat hyvin ja koko sen ajan puhutttu, että joo me voidaan palkata. Sitten kun hetki koittaa, niin todetaan että meillä ei ole tarvetta. Sanotaan, että voin jatkaa harjoittelua tai minua ei voida palkata, koska tarvitsen mukautuksia näkövammani vuoksi.
Käytännössä mukautukset ovat suurennuslasin ja kiikarin lisäksi helppolukuisempaa fonttia, hyvät kontrastit ja aikaa tutustua ympäristöön. Valaistusta voi säätää valoilla ja verhoilla. Kerran kun kysyin, onko tullut uusia haasteita, joita en ole itse tunnistanut, vastaus oli ei.
Olenkin pohtinut sitä, että miksi rangaistukset ja seuraamukset tulevat vain työnhakijalle. Toivoisin ainakin, että ymmärrettäisiin työttömyyteen johtavia syitä, joita voivat olla terveyden lisäksi sijainti, asuinpaikka, sekä kohtaaminen työn ja hakijan välillä.
Ehkä näiden kautta uutisten otsikot olisivat totuudenmukaisia, mutta eivät enää niin kiinnostavia ja keskusteluja herättäviä.
Näkemättä kaunis Suvi
Lue Näkemättä kaunis huhtikuu 2025