Näkemättä kaunis Markus Jalonen

Silmäsairauteni, aniridia, johtuu perinnöllisestä synnynnäisesti poikkeavasta silmän rakenteesta. Promillella väestöstä on sama sairaus. Koska minulta puuttuu iiris, joka säätelisi silmään saapuvan valon määrää, siksi arastelen kirkasta auringonpaistetta. Silmänpaine pysyy kurissa lääkityksellä. Lääketieteen kehitys elinaikanani onkin tehnyt minut osalliseksi visuaalisesta maailmasta.

Tykkään hortoilla Tampereen kauniissa kaupungissa. Näköni on ollut samanlainen aina, mutta vasta halvaantuminen aivoverenvuodon jälkeen on auttanut minua ymmärtämään vammautumiseen liittyvää turhautumista ja huonommuuden tunnetta. Kävelen nykyisin rollaattorin kanssa.

Asun yksin ja käytän vapaa-aikaani näkövammaisten yhdistyksen sekä kirkon vammaistyön parissa. Lisäksi luen kirjoja ahnaasti. Minulla on lähes aina jotain aihetta tutkittavana kirjoista. Innostun erilaisista näkökulmista. Sitä haen myös Näkemättä kaunis -yhteisöstä.

Likinäön ja kapean näkökentän turvin suunnistan kaupungilla. Se on kylliksi täysipainoiseen elämään. Ainoa todellisuus, mistä minä mitään tiedän, on aina näyttäytynyt tällaisena.”