Siirry pääsisältöön

Näkemättä kaunis Minja Survonen

Sokeus ei ole asia, jolla itseä tulee määrittää.

Olen parikymppinen yliopisto-opiskelija. Alun perin olen kotoisin Varsinais-Suomesta, mutta tietojenkäsittelytieteiden opintojen myötä olen päätynyt Jyväskylän kautta Tampereelle.

Vapaa-aikaani kuuluu milloin mitäkin. Usein aikani kuluu musiikin ja sanojen parissa joko kuunnellen, lukien tai itse tuottaen. Myös sosiaalinen elämä läheisten ja kavereiden kanssa on tärkeää. Liikunnan kanssa elän on-off -suhteessa, sillä laji ja siihen käyttämäni aika vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Huumori on välillä mustaa, asunnon sisustuksesta löytyy tällä hetkellä paljon punaista ja useimmiten juomani tee on vihreää.

Olen syntymäsokea. Minulla ei ole koskaan ollut pienintäkään näköaistin hitusta. Sokeus vaikuttaa arkeeni, mutta se ei ole asia, jolla ensisijaisesti itseäni määrittelen.

Olen mukana Näkemättä kaunis -kirjoittajien joukossa, koska haluan olla jakamassa tietoa näkövammaisuudesta. Näkövammaiset kun ei ole mikään yksi ihmisryhmä, johon kuuluvat olisivat kaikki samanlaisia. Itse olen jakamassa palasia omasta opiskelija-arjestani.

Minja soittaa mustaa pianoa ja hymyilee. Minjalla on punainen paita ja taustalla näkyy puinen tuoli ja sohvaa.