Näkemättä kaunis syyskuu 2025
Julkaisu 25.9.2025 Näkemättä kaunis Anniina
Näkövammaisuuden rikkautta, itsetutkiskelua ja iloa, tätä vuodet Näkemättä kaunis -yhteisössä ovat minulle tarjonneet. Liityin mukaan kesällä 2022 ilman suuria ennakko-odotuksia. Yhteisö oli minulle tärkeän äärellä ja itseilmaisu tapahtui kirjoittaen, joten ajattelin, että vapaaehtoistyö voisi olla sopivaa.
Olen kuitenkin jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että olen kirjoituksissani saanut sanottua kaiken, mitä yhteisössä tahdon. Eloni on tällä hetkellä sellaista, ettei inspiraatiota uusille teksteille juuri tule. Elän tasaista arkea, jossa vammaisuus on häivähdyksiä, enkä halua pyöritellä samoja teemoja kerrasta toiseen. Lisäksi viimeinen vuoteni opinnoissa on kiireinen. Yhdestä vapaaehtoistyöstä luopuminen keventää. Kaikella täällä on aikansa, ja nyt vapautan yhteisöaikaani muulle.
Yhteisössä oleminen ei ole vain omasta ja toisten näkövammaisuudesta oppimista. Uskallan esimerkiksi väittää kehittyneeni kirjoittajana. Työstän tekstiä rauhassa ja asetan sen säännöllisesti alttiiksi palautteelle. Arvokasta on huomata, miten vaikeaa itsestä saattaa olla kirjoittaa. Hajanaiset ja syrjäiset ajatuspalaset on koetettava jotenkin yhdistää.
Koska yhteisömme on loistava, en olisi halunnut astua siitä täysin sivuun. Pallottelin tekstien ajastamisen ja oikoluvun sekä kokonaan lopettamisen välillä, kunnes selkeäksi tuli näistä jälkimmäinen. Siispä uusia tekstejä minulta ei enää synny, mutta luen tulevaisuudessakin jokaisen tuoreen Näkemättä kaunis -julkaisun.
Näkemättä kaunis Anniina
Julkaisu 18.9. Näkemättä kaunis Päivi
Erityisruokavalio ja sokeus on täydellinen yhdistelmä, jos sattuu rakastamaan epävarmuutta ja yllätyksiä. Onhan se ihanaa, kun menet kauppaan etsimään tuttua tuotetta. Paketti tuntuu samalta kädessä, ehkä tuoksukin on oikea, mutta ehei – valmistaja on vaihtanut reseptiä, ja nyt kahvipöydässä ystävällinen naapuri kuiskaa, että söit juuri jotain, mikä ei sovi ruokavalioosi. Onnea matkaan, toivottavasti et ollut allerginen!
Tottahan toki voisi tehdä itse ja syödä vain puhdasta ruokaa. Sehän on aina niin helppoa, varsinkin jos sattuu olemaan sokea ja yrittää tunnistaa, onko pannulla porkkana vai puolen tunnin päästä palohälytys.
Mutta hei, eihän elämässä tarvitse varmuutta siitä, mitä syö. Ruoka on aina vähän niin kuin arpapeli: syönkö tänään gluteenitonta leipää vai tuliko mukaan vehnänpala? Maitoallerginen saa jännittää, onko ”kasvijuoma” oikeasti kaurapohjainen vai piilotettu maitotuote.
Miten voisimme helpottaa tätä jännitystä? No, ehkä niin, että pakkauksissa olisi selkeät ja oikeasti toimivat merkinnät, jotka voisi tunnistaa myös ilman silmiä. Ehkä niin, että reseptit eivät muuttuisi salakavalasti. Tai ehkä niin, että yhteiskunta oikeasti ymmärtäisi, etteivät ruokavaliot ole muoti-ilmiöitä, vaan joskus ihan elämän ja kuoleman kysymys. Siihen asti: tervetuloa ruokakaupan rulettipöytään. Panokset ovat aina korkeat, ja yllätykset taattuja.
Näkemättä kaunis Päivi
Julkaisu 11.9. Vieraskynäilijä Susanna
Lähitulevaisuudessa minulle tulee viisikymppiä mittariin, ja tästä ajasta olen kulkenut opaskoiran kanssa hieman yli kaksikymmentä erittäin antoisaa ja tapahtumarikasta vuotta. Koirien vaihdokset ovat tehneet tähän liikkumistapaan pieniä pakollisia taukoja, mutta voin sanoa, että opaskoiran kanssa kulkeminen on minulle elämäntapa.
Opaskoira on elävä ja tunteva apuväline, johon pitää ehdottomasti sitoutua. Sen kanssa eletään yleensä varsin symbioottisessa suhteessa vuorokauden ympäri. Tämä ei ymmärrettävästi kaikille sovi, ja silloin opaskoira ei ole oikea valinta.
Neljäs opaskoirani Sopu aloitti työnsä kesäkuun alussa. Se on vilkas, mutta erittäin keskittymiskykyinen, nimensä mukaisesti sopeutuvainen musta 3-vuotias labradorinarttu. Sillä on huikea työmotivaatio ja hyvät käytöstavat.
On äärimäisen tärkeää, että koirankäyttäjän ja koiran kemiat kohtaavat. Sopu on tähänastisista oppaistani vilkkain. Minulla on ollut yleensä rauhallisempia koiria, ja siksi hieman epäilin, että mahtaako vilkas koira minulle sopiakaan. Aina sitä oppii jotain uutta, koska totisesti minusta tuntuu, että tämä koira sopii minulle mainiosti. Neiti on tietenkin vielä erittäin kokematon, joten joskus mennään enemmän tuurilla kuin taidolla, mutta aina suurella ilolla. Hyvä mieli ei voi olla tarttumatta emäntäänkin.
Koira on työuran alussa toki koulutettu, mutta käyttäjän ja koiran yhteistyö alkaa vasta tuolloin, joten ensimmäinen vuosi menee pitkälti yhteistyön hiomiseen. Aina voi oppia jotain uutta, joten koskaan tässä lajissa ei tulla valmiiksi, ja hyvä niin. Olenkin sanonut, että opaskoira on sata kertaa vaativampi ja tuhat kertaa antoisampi apuväline, ystävä ja perheenjäsen kuin ikinä osasin kuvitella.
Vieraskynäilijä Susanna
Julkaisu 4.9. Näkemättä kaunis Markus
Kun syyskuun 8. päivänä on kansainvälinen lukutaidon päivä, kampanjoidaan kirjojen puolesta. Joskus viesti tuntuu jäävän pinnalliseksi. Puhutaan lukemisen terveysvaikutuksista ja Suomen sijoittumisesta tilastoissa, mutta unohdetaan itse lukijat.
Lukutaito on arkista selviytymistä: se on lähdekriittisyyttä somessa, kykyä ymmärtää ohjeita, rohkeutta viedä kirjallista kulttuuria myös erilaisten oppijoiden saataville. Jos kampanjoissa keskitytään vain helppoihin ja miellyttäviin asioihin, lukutaidon puolustaminen oikeutena jää puolitiehen.
Olen itse tottunut likinäön ja kapean näkökentän kanssa lukemaan tekstit tarkkaan ja keskittyneesti. Kun sitä näkee vain noin kaksi sanaa kerralla, tarkka lähiluku on luonnollinen sopeutumisen tulos minun kaltaisellani näkövammaisella. Paitsi että viimeisen kymmenen vuoden aikana media ja koko yhteiskunta tuntuu siirtyneen yhä enemmän kärsimättömän lukijan ja pinnallisen sisällön teksteihin. Joudun nykyisin lähestymään kaikkea informaatiota jo lähtökohtaisesti varuillani ja epäillen. Ja se on rasittavaa.
Sitten on tämä digilukutaito. Voi elämän kevät, kyllä senkin kanssa on saanut turhautua aina tuskastumisiin asti! Kun laitteet toimivat huonosti, tietosuoja ajetaan alas ja sähköiset palvelut ovat sekavia - niin silloin se luetaan puutteellisen digilukutaidon ja muutosvastarinnan piikkiin. Yleensä tämän kohteeksi joutuvat vanhukset. Ja se pistää vihaksi.
Lukulistaukset ja kirjavinkit ovat ihan mukavia, en minä sillä. Kannatan teemapäivän herttaista, kulturellia ilmapiiriä. Mutta tässä tuon lukutaidon kunniaksi hieman kriittistä näkökulmaa pöhinän rinnalle. En jätä mitään rivien väliin. Kritiikkihän juuri tarkoittaa sitä, että asiassa on potentiaalia ja siihen kannattaa panostaa. Hyvää lukusyksyä itse kullekin.
Näkemättä kaunis Markus
Lue Näkemättä kaunis lokakuu 2025